Kylämiehen lyriikat

Yö ottaa minut mukaansa ja varjoihinsa sulkee On siinä ripaus taikuutta tie paratiisiin kulkee                       Yö mua kuljettaa                       kohti rakkauden satamaa                       Yö mua ymmärtää                       en yksin sen seurassa jää Nään siellä neidon kauneimman hän sydämeni valtaa Kun häntä hiljaa kosketan se henkenikin salpaa                       Yö mua kuljettaa… Mä otan naisen mukaani voin rakkauteensa luottaa Mä hänet tahdon omaksi hän onneakin tuottaa                       Yö mua kuljettaa…                       Yö mua kuljettaa…

Sä olet ihana niin vaan silti seuraasi välttelen En uskalla vastata sun tunteisiin pelkuruuteen sorrun, tiedän kyllä sen Ehkä en eheydy milloinkaan ehkä en kykene haasteisiin vastaamaan           Sydäntäsi tahdo enää särkeä en           siksi rakkautta pakenen           Jälleen häviän nyt varjoihin kadoten           yhä rakkautta pakenen           rakkautta pakenen           rakkautta pakenen Pois luotasi vetäydyn vain en opi tunteista puhumaan Ei toteudu konsanaan mun unelmain kerjäläisen tavoin kulkee yksin saan Ehkä en eheydy milloinkaan ehkä en kykene haasteisiin vastaamaan           Sydäntäsi tahdo enää särkeä en... Taas polttaa allani maa mä koitan turruttaa sydämen Kun yritän paeten sut unohtaa sisimmässä tiedän siihen pysty en Ehkä en eheydy milloinkaan ehkä en kykene haasteisiin vastaamaan      Vielä joskus aika koittaa      kun tahdon tunteesi tietää      Rakkaus vielä pelon voittaa      ja matka luoksesi vie tää           Sydäntäsi tahdo e